The CompassionArt Project "There Is Always A Song"

What Now? - Steven Curtis Chapman

Honeymoon is over!

Terveisiä Ugandasta!

Kiitämme teitä esirukouksista ja muistamisesta! Täällä olemme päässeet työntouhuun ja honeymoon alkaa olla ohi J Olemme oppineet paljon afrikkalaisesta kulttuurista ja elämänmenosta. Päivisin työskentelemme edelleen slummin koulussa ja siinä ohessa teemme kummilapsiprojektia Hope For Tomorrow-järjestölle. Haastattelemme jokaista lasta, jolla on suomalainen kummi sekä otamme hänestä valokuvan.  Tarkoitus on koota kummilapsista kansio, jonka luovutamme meidän yhteistyökumppanillemme Hope For Tomorrow- järjestölle. Tiedot lapsista annetaan myös  HFT:n kautta myös sponsoreille sekä kouluun jää myös samanlainen kansio. Opetamme myös paikallista työntekijää niin, että hän voi jatkaa työtä myös lähtömme jälkeen ja päivittää kansiota säännöllisesti.

Koulussa olemme havainneet olevan monenlaisia tarpeita, joita kykyjemme ja mahdollisuuksiemme mukaan olemme pyrkineet täyttämään. Pastori on myös pyytänyt meitä puhumaan opettajille lasten kurinpidollisista asioista, lasten asemasta perheessä ja yhteiskunnassa sekä käytännön seikoista, joissa olemme huomanneet kehittämisen varaa. Olemme kokeneet, että myös lasten vanhempien on erittäin tärkeä saada tietoa ja opetusta lasten kasvatukseen ja kohteluun liittyvistä asioista. Monet slummin lapsista saavat osakseen kaltoin kohtelua ja laiminlyöntiä perheissään sekä joutuvat myös monesti huolehtimaan sisaruksistaan vanhempien ollessa töissä ja näin ollen kantamaan oman koulunsa ohella vastuuta myös perheestä ja raskaista kotitöistä.

Osallistuimme paikallisille lastentarhanopettajille tarkoitettuun koulutukseen muutama päivä sitten. Saimme siellä idean pyytää uskovaa luennoitsijaa auttamaan meitä omassa projektissamme. Puhuttuamme hänen kanssaan sovimme että hän tulee pitämään seminaarin vanhemmille ja opettajille lauantaina 30.11. Niinpä meillä on tuolloin koulutuspäivä, joka alkaa aamulla kello 8 opettajille, pyhäkouluopettajille ja muille lasten kanssa työskenteleville suunnatulla ohjelmalla kello14.30 asti ja jatkuu sitten vanhemmille tarkoitetulla puolentoista tunnin opetuksella. Koimme tärkeäksi, että luennot olisivat sekä englanniksi että lugandaksi, jotta opetus tulisi paremmin ymmärretyksi. Luennoitsijana toimii koulutusspesialisti Robert Ssennyonga. Opettajien koulutuspäivän osuus on n.150 euroa, mutta vanhemmille pidettävä osuus on ilmainen. Haluamme pitää tapahtuman ilmaisena myös opettajille, jotta osallistujamäärä olisi mahdollisimman korkea, joten emme peri osallistumismaksua. Jos koet sydämessäsi, että haluat auttaa meitä projektin kulujen kattamisessa, kaikki lahjoitukset otetaan kiitollisin mielin vastaan! Lahjoitukset tilille:

Op 508919-20002350.

Aika täällä on mennyt nopeasti. Kohta alkaa viimeinen neljän viikon työrupeama ja nyt on jo haikea mieli siitä, että täytyy 29.11. lähteä täältä. Paikallisten ihmisten ystävällisyys ja lasten välitön riemu ja elämänilo olosuhteista riippumatta on puhuttelevaa. Tuntuu siltä, että ympärillämme on paljon elämää ja jatkuvasti huomaa täällä uusia asioita, mitä ei aikaisemmin ole huomannut. Arkielämä ja rutiinit on tulleet jo tutuksi, joten olemme tottuneet täällä oloomme. Näinhän se kyllä on, että kaikella on aikansa, kuten myös tulemisilla ja menemisillä.. Paljon olisi kyllä työtä tehtävänä täällä, joten rukoilkaamme elon Herraa lähettämään lisää työmiehiä elopellolle! 

VISIT AT THE MARKETPLACE AND DEAD LIZARD IN THE LIVINGROOM!!!!!!

Tiistaina menimme torille. Oli haastavaa puikkelehtia kuumassa monien hajujen sekaisessa ilmastossa turvallisesti teiden yli. Liikenne on kovaa ja joukkoon mahtuu autoja, mopoja, pyöriä ja jalankulkijoita. Vasemmanpuoleinen liikennekulttuuri on myös haastavaa, koska välillä tulee katsottua väärään suuntaan, kun ylitetään katu. Suojelusenkeleillä onkin riittänyt töitä! Torilta saimme ostettua edullisesti kotiin vietäväksi monta kassillista  tuoreita hedelmiä (mangoja ja banaaneja), sipulia, porkkanoita sekä riisiäja mausteita. Kotiin tultuamme huomasimme taas lizardin olohuoneessa! Pelästyimme, koska se oli aika iso ja väriltään pelottavan näköinen. Otimme varvastossun ja kopauimme sitä!Sen jälkeen paperilla nappasimme sen ja heitimme etupihalle! Huh! Inhottavaa!!! Ainakin se on poissa meidän olohuoneesta:-) Lizardeja ei kykkä ole hyvä tappaa, koska ne syövät mm. hyttysiä. Kukas pitää hyttyskät nyt poissa meidän kotoa?!!!!?

WELCOME TO KAMPALA!!

Täällä sitä nyt sitten ollaan Afrikassa, Ugandassa. Sain nyt vasta aikaiseksi kirjoittaa kuulumiset, joten paljon onkin kerrottavaa! Matka tänne oli pitkä: Lähdimme klo 9 junalla viime tiistaina Helsinkiin. Sieltä lensimme Lontoon kauttaseen Entebbeen. Saavuimme tänne  Amandan ja luokkakaverini, Annan kanssa viime keskiviikkoaamuna 7am paikallista aikaa. Oli ihanan kostea tuulahdus jo heti koneesta astuessa ulos. Onneksi siinä vaiheessa aurinko ei vielä porottanut täysillä:-) Tapasimme tullissa suomalaisen perheen, jonka äiti oli tullut tänne tekemään työtä UNICEFin toimistoon. Oli mukava kuulla vieraalla mantereella omaa äidinkieltä, vaikka aluksi puhuttelimme perhettä englanninkielellä. Pastori Paul Kinataama nouti meidät lentokentältä ja ajoimme heti Katwe-nimiselle slummialueelle. Siellä sijaitsee Nsambya Full Gospel Primary School, jossa  tulemme työskentelemään seuraavat kolme kuukautta. Meidät otettiin iloiten vastaan. Afrikkalaisten vieraanvaraisuus on ylitsepursuavaa.Tapasimme opettajia sekä lapsia, jotka juoksentelivat heti tultuamme luoksemme. Pieniä käsiä oli joka puolella koskettelemassa ja kädestä pitämässä. Tuntui todella koskettavalta nähdä iloisia kasvoja ympärillä, vaikka puitteet ovatkin huonot. Monet lapset eivät saa kuin yhden velliannoksen päivässä ja mietinkin,miten he jaksavat opiskella koulussa niillä eväillä.. Slummissa ei ole viemäröintiä ja roskia on joka puolella. Tiet ovat huonot ja täynnä isoja kuoppia ja halkeamia. Sateen jälkeen punamultainen maa tulvii, eikä joka paikkaan pääse autolla. Onneksi sade ei kuivana aikana kestä kovin kauaa. Tänäänkin tuli rankkasade ja ukkosta aamupäivällä, mutta iltapäivällä aurinko jo oli kuivattanut . Viime viikolla olin Primary1-luokassa tutustumassa.Lapset ovat iältään 5-7-vuotiaita. Opettajaa kunnioitetaan ja lapsilla on halu oppia uusia asioita. Koululuokka itsessään on puusta rakennettu eikä edes ikkunoita ole. Sen vieressä on toinen luokka, jossa Primary2-luokka on, joten kun kaksi luokkaa yhtä aikaa laulavat (eri lauluja), se on todella kokemus:-) Koulussa opiskellaan opetussuunnitelman mukaisesti ja toiminta luokassa on hyvin äänekästä! Lapset laulavat paljon sekä toistavat kuorossa opettajan opettamat asiat kovaan ääneen. Koulun jälkeen lapset jäävät luokkaan lakaisemaan kivilattiat. Vaikka tilat ovat pienet (oppilaita P1 on 35), ihmeellisesti hommat vaan hoituvat. Sain opettaa lapsille Raamattua viime viikolla. Se oli mukava kokemus, vaikkakin koin kielen haastavana. Kaikki lapset eivät ymmärrä englantia hyvin, joten opetettaessa se oli haastavaa. (Minä kun en vielä ymmärrä paikallista lugandan kieltä:-)Minua suuresti ilahduttaa nähdä lasten rakastavan Jumalaa ja palvovan Jeesusta Kristusta seurakunnassa. Sunnuntaina kokoonnutaan seurakuntaan klo 10 aamulla ja siellä ollaan koko päivä, eilenkin tultiin kotiin n.21:30. Uskonnollisuus on poissa, vain elävä usko Jeesukseen ja Jumalan Sanan puhdas opetus sellaisena kuin se on kirjoitettu on tärkeää. Olen itse saanut virvoittua täälläoloaikana jo nyt ja uskon että en palaa täältä samalaisena kuin olin ennen tänne tuloa. Paljon olisi vielä asioita kirjoitettavana, mutta lopetan nyt tällä erää..