keskiviikko 8. syyskuuta 2010

VISIT AT THE MARKETPLACE AND DEAD LIZARD IN THE LIVINGROOM!!!!!!

Tiistaina menimme torille. Oli haastavaa puikkelehtia kuumassa monien hajujen sekaisessa ilmastossa turvallisesti teiden yli. Liikenne on kovaa ja joukkoon mahtuu autoja, mopoja, pyöriä ja jalankulkijoita. Vasemmanpuoleinen liikennekulttuuri on myös haastavaa, koska välillä tulee katsottua väärään suuntaan, kun ylitetään katu. Suojelusenkeleillä onkin riittänyt töitä! Torilta saimme ostettua edullisesti kotiin vietäväksi monta kassillista  tuoreita hedelmiä (mangoja ja banaaneja), sipulia, porkkanoita sekä riisiäja mausteita. Kotiin tultuamme huomasimme taas lizardin olohuoneessa! Pelästyimme, koska se oli aika iso ja väriltään pelottavan näköinen. Otimme varvastossun ja kopauimme sitä!Sen jälkeen paperilla nappasimme sen ja heitimme etupihalle! Huh! Inhottavaa!!! Ainakin se on poissa meidän olohuoneesta:-) Lizardeja ei kykkä ole hyvä tappaa, koska ne syövät mm. hyttysiä. Kukas pitää hyttyskät nyt poissa meidän kotoa?!!!!?

maanantai 6. syyskuuta 2010

WELCOME TO KAMPALA!!

Täällä sitä nyt sitten ollaan Afrikassa, Ugandassa. Sain nyt vasta aikaiseksi kirjoittaa kuulumiset, joten paljon onkin kerrottavaa! Matka tänne oli pitkä: Lähdimme klo 9 junalla viime tiistaina Helsinkiin. Sieltä lensimme Lontoon kauttaseen Entebbeen. Saavuimme tänne  Amandan ja luokkakaverini, Annan kanssa viime keskiviikkoaamuna 7am paikallista aikaa. Oli ihanan kostea tuulahdus jo heti koneesta astuessa ulos. Onneksi siinä vaiheessa aurinko ei vielä porottanut täysillä:-) Tapasimme tullissa suomalaisen perheen, jonka äiti oli tullut tänne tekemään työtä UNICEFin toimistoon. Oli mukava kuulla vieraalla mantereella omaa äidinkieltä, vaikka aluksi puhuttelimme perhettä englanninkielellä. Pastori Paul Kinataama nouti meidät lentokentältä ja ajoimme heti Katwe-nimiselle slummialueelle. Siellä sijaitsee Nsambya Full Gospel Primary School, jossa  tulemme työskentelemään seuraavat kolme kuukautta. Meidät otettiin iloiten vastaan. Afrikkalaisten vieraanvaraisuus on ylitsepursuavaa.Tapasimme opettajia sekä lapsia, jotka juoksentelivat heti tultuamme luoksemme. Pieniä käsiä oli joka puolella koskettelemassa ja kädestä pitämässä. Tuntui todella koskettavalta nähdä iloisia kasvoja ympärillä, vaikka puitteet ovatkin huonot. Monet lapset eivät saa kuin yhden velliannoksen päivässä ja mietinkin,miten he jaksavat opiskella koulussa niillä eväillä.. Slummissa ei ole viemäröintiä ja roskia on joka puolella. Tiet ovat huonot ja täynnä isoja kuoppia ja halkeamia. Sateen jälkeen punamultainen maa tulvii, eikä joka paikkaan pääse autolla. Onneksi sade ei kuivana aikana kestä kovin kauaa. Tänäänkin tuli rankkasade ja ukkosta aamupäivällä, mutta iltapäivällä aurinko jo oli kuivattanut . Viime viikolla olin Primary1-luokassa tutustumassa.Lapset ovat iältään 5-7-vuotiaita. Opettajaa kunnioitetaan ja lapsilla on halu oppia uusia asioita. Koululuokka itsessään on puusta rakennettu eikä edes ikkunoita ole. Sen vieressä on toinen luokka, jossa Primary2-luokka on, joten kun kaksi luokkaa yhtä aikaa laulavat (eri lauluja), se on todella kokemus:-) Koulussa opiskellaan opetussuunnitelman mukaisesti ja toiminta luokassa on hyvin äänekästä! Lapset laulavat paljon sekä toistavat kuorossa opettajan opettamat asiat kovaan ääneen. Koulun jälkeen lapset jäävät luokkaan lakaisemaan kivilattiat. Vaikka tilat ovat pienet (oppilaita P1 on 35), ihmeellisesti hommat vaan hoituvat. Sain opettaa lapsille Raamattua viime viikolla. Se oli mukava kokemus, vaikkakin koin kielen haastavana. Kaikki lapset eivät ymmärrä englantia hyvin, joten opetettaessa se oli haastavaa. (Minä kun en vielä ymmärrä paikallista lugandan kieltä:-)Minua suuresti ilahduttaa nähdä lasten rakastavan Jumalaa ja palvovan Jeesusta Kristusta seurakunnassa. Sunnuntaina kokoonnutaan seurakuntaan klo 10 aamulla ja siellä ollaan koko päivä, eilenkin tultiin kotiin n.21:30. Uskonnollisuus on poissa, vain elävä usko Jeesukseen ja Jumalan Sanan puhdas opetus sellaisena kuin se on kirjoitettu on tärkeää. Olen itse saanut virvoittua täälläoloaikana jo nyt ja uskon että en palaa täältä samalaisena kuin olin ennen tänne tuloa. Paljon olisi vielä asioita kirjoitettavana, mutta lopetan nyt tällä erää..